Talot pysyvät, ihmiset vaihtuvat: sosialistisen yhteiskunnan rakentaminen entisessä suomalaisessa Kurkijoen kirkonkylässä Neuvostoliitossa

Böök, Netta (2024) Talot pysyvät, ihmiset vaihtuvat: sosialistisen yhteiskunnan rakentaminen entisessä suomalaisessa Kurkijoen kirkonkylässä Neuvostoliitossa. PhD thesis, Aalto University. [Thesis]

Preview

PDF 939-Kirjan käsikirjoitus-3477-1-10-20240422.pdf Available under License Creative Commons Attribution Non-commercial No Derivatives. Download (48MB) | Preview

Abstract (in English)

[Title: Houses stay, people move. Building a socialist society in a former Finnish settlement in Kurkijoki in the Soviet Union] The study examines the construction of a socialist society from an architectural point of view in the former Finnish settlement of Lopotti in the municipality Kurkijoki as part of the Karelian-Finnish Soviet Socialist Republic after the territorial cessions of Finland following the Winter War (1939–1940) and the Continuation War (1941–1944). It sheds light on the norms, goals and principles of construction and planning in the rural areas of the Soviet Union, both at the time of the cessions and later on, which also determined the shaping of the former Finnish territories after the wars. As a subject of study, Lopotti or, since the cessions, Kurkijoki, offers rare opportunities to examine the fates of buildings representing foreign culture within the context of a new state, because almost all the buildings of the pre-war period have been exceptionally well preserved, both through the wars and the Soviet era. Sovietisation meant bringing all aspects of society under the direction and control of the Communist Party and a complete change of population. The restructuring of the countryside was guided by the division between industrial and military towns and rural areas created in the 1920s, and by the classification of collective farms and the ideal of the collective village created in the 1930s. The Finnish buildings were exploited as a resource, hybridised or adapted to the needs of socialism, both in terms of their function and architecture. After Finland temporarily retook the area in 1941, it was returned to Finnish normalcy, that is, dehybridised. After the cession of territory in autumn 1944, the process of sovietisation was repeated. For Kurkijoki, however, sovietisation did not bring about the modernisation of living conditions and society in the same sense as in post-revolutionary Russia; on the contrary, compared to the Finnish period, its material development stagnated or even took a step backwards. Thanks to the rare survival of its built environment, the Kurkijoki settlement also provides an exceptional starting point for examining the cultural encounter or clash and the reception of the buildings of a foreign culture within a new state context amidst the process of Sovietisation and after the reconquest in 1941. Many factors influenced the way in which this building resource was dealt with in the Soviet Union, especially the position of the individual in a socialist society, the ambivalent attitude of the authorities, the blurring of the Finnish history of the area and rootlessness. Nevertheless, the case of Kurkijoki shows that even buildings of a foreign culture with contradictory connotations can be extensively hybridised when, at the same time, they are cleansed of culturally or ideologically alien features. However, it may be difficult or take several generations to incorporate such a resource into the national building heritage. In the Soviet Union, the Kurkijoki settlement had the status of the local and central village of the Kurkijoki sovkhoz, for which an extensive town and building plan was drawn up in 1975 in line with the then current ideal of an agrotown. However, by the time of the break-up of the Soviet Union in 1991, the plan had only been implemented to a limited extent and ultimately, in the postsocialist period, there was no longer any justification for the implementation of the Kurkijoki urban development plan. The pre-war building stock in the actual settlement survived the Soviet era almost intact. On the Soviet scale, the case of the Kurkijoki settlement is just one example of the failure of rural modernisation and urbanisation. The large-scale plans did not match the available financial resources, and the rigid and hierarchical administrative system did not really allow for the specificities of the local building tradition and the use of local resources.

Tutkimus käsittelee arkkitehtuurin näkökulmasta sosialistisen yhteiskunnan rakentamista Kurkijoen taajamassa eli Suomen ajan Lopotissa osana Neuvosto-Karjalaa sen jälkeen, kun Suomi luovutti Kurkijoen kunnan talvisodan (1939–1940) ja jatkosodan (1941–1944) seurauksena Neuvostoliitolle. Se valottaa Neuvostoliiton maaseudulla eri ajanjaksojen maatalouspolitiikan mukaisesti voimassa olleita rakentamisen normeja, tavoitteita ja periaatteita, jotka määrittivät myös entisten suomalaisalueiden muokkaamista. Tutkimuskohteena Lopotti antaa harvinaislaatuiset mahdollisuudet tarkastella vierasta kulttuuria edustavien rakennusten käyttöjä uudessa valtiollisessa kontekstissa, koska Lopotissa säilyivät niin sotien kuin neuvostovuosien halki poikkeuksellisesti lähes kaikki sotaa edeltävän ajan rakennukset. Suomen luovuttaman alueen sovietisointi merkitsi kaikkien yhteiskunnan osa-alueiden kytkemistä kommunistisen puolueen ohjaukseen ja valvontaan sekä väestön täydellistä vaihtumista. Maaseudun uudelleenjärjestelyä ohjasivat 1920-luvulla luotu jaottelu teollisuus- ja sotilaskaupunkeihin ja maaseutuun sekä 1930-luvulla luotu kolhoosiluokittelu ja kolhoosikylän ihanne. Rakennukset hyödynnettiin resurssina, hybridisoitiin eli sopeutettiin sekä funktioiltaan että arkkitehtuuriltaan puolesta sosialismin tarpeisiin. Suomen vallattua alueen tilapäisesti takaisin se palautettiin suomalaiseen normaaliin, dehybridisoitiin. Syksyn 1944 alueluovutuksen jälkeen sovietisoimisen prosessi toistui. Sovietisoiminen ei kuitenkaan merkinnyt Kurkijoelle olojen ja yhteiskunnan modernisoimista samassa mielessä kuin vallankumouksen jälkeisellä Venäjällä, vaan suomalaisaikaan verrattuna Kurkijoen aineellinen kehitys taantui tai otti jopa askeleen taaksepäin. Rakennuskantansa harvinaisen säilyneisyyden ansiosta Kurkijoen taajama antaa poikkeukselliset lähtökohdat tarkastella myös sovietisoinnin ja takaisinvaltauksen 1941 aiheuttamaa kulttuurien kohtaamista ja vieraan kulttuurin rakennusten vastaanottamista uudessa valtiollisessa kontekstissa. Siihen, miten tähän rakennusresurssiin suhtauduttiin, vaikuttivat monet tekijät, Neuvostoliitossa etenkin yksilön asema sosialistisessa yhteiskunnassa, viranomaisten ambivalentti asenne, alueen suomalaisen historian häivyttäminen ja juurettomuus. Kurkijoen tapaus osoittaa silti, että jopa konnotaatioiltaan ristiriitaisia vieraan kulttuurin rakennuksia voidaan laajasti hybridisoida, kun ne samalla puhdistetaan kulttuurisesti tai ideologisesti vieraista piirteistä. Tällaisen resurssin omaksuminen osaksi kansallista rakennusperintöä voi silti olla vaikeaa tai kestää useamman sukupolven. Kurkijoen taajamalla oli Neuvostoliitossa asema paikallisena ja Kurkijoki-sovhoosin keskuskylänä, ja sille laadittiin vuonna 1975 mittava, aikakauden agrokaupungin ihannetta vastannut kaava- ja rakennussuunnitelma. Suunnitelmaa toteutettiin kuitenkin vain viitteellisesti, ennen kuin Neuvostoliitto vuonna 1991 hajosi. Sosialismin jälkeisellä ajalla Kurkijoen taajaman kaava- ja rakennussuunnitelman toteuttamiselle ei ollut enää perusteita. Koko Neuvostoliiton mittakaavassa Kurkijoen taajaman tapaus on vain yksi esimerkki maaseudun modernisoimisen ja kaupungistamisen epäonnistumisesta. Suurisuuntaiset suunnitelmat eivät vastanneet käytettävissä olevia taloudellisia resursseja, eikä jäykkä ja hierarkkinen hallintojärjestelmä antanut todellisuudessa mahdollisuuksia ottaa huomioon paikallisen rakentamisen erityispiirteitä ja hyödyntää paikallisia resursseja.

Item Type:	Thesis (PhD)
Authors:	Authors Email Böök, Netta UNSPECIFIED
Languages:	Finnish
Keywords:	Finland; Soviet Union; Russian Federation; post-war situation; displacement of population; built heritage; cultural identity; history; 20th century; rural areas; modernization; cultural exchange; maps; plans; photographs
Subjects:	A. THEORETICAL AND GENERAL ASPECTS > 04. History A. THEORETICAL AND GENERAL ASPECTS > 06. History of architecture C. ARCHITECTURE > 01. Generalities H. HERITAGE TYPOLOGIES > 02. Agricultural heritage H. HERITAGE TYPOLOGIES > 04. Architectural ensembles P. GEOGRAPHIC AREAS > 05. Europe
Name of monument, town, site, museum:	Lopotti, Kurkijoki, Russian Federation
Number of Pages:	446
ISBN:	978-952-64-1499-7 [print] & 978-952-64-1500-0 [electronic]
ISSN:	1799-4934 [print] & 1799-4942 [electronic]
Depositing User:	ICOMOS DocCentre
Date Deposited:	23 Aug 2024 13:01
Last Modified:	23 Aug 2024 14:31
URI:	https://openarchive.icomos.org/id/eprint/3330

Actions (login required)

View Item

Metadata

• HTML Citation
• ASCII Citation
• Full
• OpenURL ContextObject
• EndNote
• BibTeX
• MODS
• MPEG-21 DIDL
• EP3 XML
• Dublin Core
• Reference Manager
• Eprints Application Profile
• Simple Metadata
• Refer
• METS

Downloads